Pro gradu -tutkielma toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa sekä kauppakorkeakoulussa. Sähköinen kysely lähetettiin alkuvuodesta 2019 yhteensä 182 huippu-urheilujohtajalle 65 lajiliitossa. Kyselyyn vastasi yhteensä 106 urheilujohtajaa 58 lajiliitosta. Kysely tavoitti 89 % tavoitelluista lajiliitoista ja sen vastausprosentti oli 58 %.
Tutkimuksessa selvitettiin, millainen on suomalaisten lajiliittojen huippu-urheilun johtamisjärjestelmä. Lisäksi selvitettiin, onko lajiliittojen huippu-urheilun johtamisjärjestelmissä eroavaisuuksia, ja jos on niin millaisia. Lajiliittojen johtamisjärjestelmiä tarkasteltiin tutkimuksessa kolmen osa-alueen kautta: 1) johtoryhmän työtehtävät ja vastuualueet, 2) yhteistyö ja vuorovaikutus ja 3) päätöksenteko. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat lajiliittojen huippu-urheilujohtajat, jotka vastasivat lajiliiton luottamus- ja operatiivisesta johtamisesta sekä urheilutoiminnan johtamisesta.
KUVIO 1. Johtamisjärjestelmän malli tutkimuksessa.
Työtehtävät ja vastuualueet
Lajiliittojen huippu-urheilujohtajien yleisimmät työtehtävät olivat tavoitteiden asettaminen ja strategiatyö, tiedon jakaminen ja konsultointi sekä hallinnolliset tehtävät. Tutkimuksessa havaittiin, että urheilujohtajan pääasiallinen työtehtävä, työsuhde ja korvaus vaikuttivat arvioon työtehtävien määrästä. Lajiliiton operatiiviset johtajat arvioivat, että heillä on muita urheilujohtajia enemmän esimiestyöskentelyä, hallinnollisia tehtäviä, yhteiskuntavastuullista johtamista sekä viestintää ja raportointia. Sen sijaan urheilutoiminnasta vastaavat johtajat arvioivat, että heillä oli muita urheilujohtajia enemmän joukkueiden ja urheilijoiden valitsemista arvokilpailuihin, urheilullisten tulosten seuraamista sekä valmennuksen toimintaympäristön kehittämistä.
Kuviossa 2 on esitetty vain ne työtehtävät, johon urheilujohtajan pääasiallinen tehtävä lajiliitossa vaikutti. Vastaajat arvioivat työtehtäviä 5-portaisella asteikolla, jossa numero 1 viittasi siihen, ettei vastaajalla ollut kyseistä tehtävää koskaan ja numero 5, että kyseistä tehtävää oli erittäin paljon.
KUVIO 2. Urheilujohtajan pääasiallisen työtehtävän vaikutus yleisiin työtehtäviin lajiliitossa.
Johtoryhmän työtehtäviä ja vastuualueita tarkasteltiin tutkimuksessa niiden tasaisen jakautumisen, päällekkäisyyden ja selkeän määrittelyn kautta. Vastaajat olivat jokseenkin tyytyväisiä johtoryhmän työtehtäviin ja vastuualueisiin lajiliitossa. Tyytyväisimpiä urheilujohtajat olivat omien työtehtävien määrittelyyn lajiliitossa, kun taas heikoimmin vastaajat arvioivat työtehtävien ja vastuualueiden tasaisen jakautumisen organisaatiossa. Urheilujohtajat arvioivat, että työtehtävien ja vastuualueiden toimivuuteen vaikuttavat esimerkiksi selkeä työnjako, lajiliiton tietyn osa-alueen toimivuus sekä toimijoiden yhteistyö. Sen sijaan toimivuutta heikensivät esimerkiksi lajiliiton puutteelliset henkilöstö- ja taloudelliset resurssit sekä toimijoiden yhteistyöhön liittyvät haasteet. Suurten lajiliittojen urheilujohtajat arvioivat pienten tai keskisuurten lajiliittojen urheilujohtajia useammin, että työtehtävät ja vastuualueet oli määritelty selkeästi lajiliitossa ja ne jakautuivat tasaisesti johtoryhmän kesken. Sen lisäksi havaittiin, että lajiliitossa alle 5 vuotta tai yli 16 vuotta työskennellet arvioivat muita urheilujohtajia useammin, että työtehtävät ja vastuualueet oli määritelty selkeästi lajiliitossa.
Lähes puolet tutkimuksen vastaajista (46 %) kertoi, että lajiliitossa oli käytössä kirjallinen johtamisohjeistus. Suurissa (59 %) ja keskisuurissa (49 %) lajiliitoissa oli käytössä kirjallinen johtamisohjeistus merkittävästi useammin kuin pienissä lajiliitoissa (7 %). Ohjeistuksessa säädettiin usein henkilökunnan työtehtävistä ja vastuualueista sekä lajiliiton säännöistä, toimintaohjeista ja tarkoituksista. Vastaajien näkemyksen mukaan johtamisohjeistus loi suuntaviivoja henkilökunnan ja lajiliiton toiminnalle toimien samalla johdon työkaluna.
Yhteistyö ja vuorovaikutus
Johtoryhmän yhteistyötä ja vuorovaikutusta tarkasteltiin tutkimuksessa sen selkeyden ja johdonmukaisuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kautta. Lisäksi selvitettiin urheilujohtajan kokemusta yhteistyöstä johtoryhmän kanssa sekä avun ja tuen saamista työtovereilta ja lähiesimieheltä. Urheilujohtajat olivat tyytyväisimpiä kohtaan ”minun on helppo tehdä yhteistyötä johtoryhmän kanssa”. Heikoimmin vastaajat arvioivat lähiesimiehen avun ja tuen, joskin he olivat myös melko tyytyväisiä tähän osa-alueeseen lajiliitossa. Suurten lajiliitojen urheilujohtajat olivat keskimäärin pienten tai keskisuurten lajiliittojen urheilujohtajia tyytyväisempiä johtoryhmän yhteistyön ja vuorovaikutuksen selkeyteen ja johdonmukaisuuteen sekä tehokkuuteen. Lisäksi suurten lajiliittojen urheilujohtajat kokivat muita vastaajia useammin saavansa paremmin apua ja tukea lähiesimieheltä työhönsä.
Vastaajat arvioivat lajiliiton yhteistyötä ja vuorovaikutusta myös Huippu-urheiluyksikön (HUY) ja huippu-urheiluverkoston kautta. Yleisesti urheilujohtajat olivat melko tyytyväisiä lajiliiton yhteistyöhön HUY:n ja huippu-urheiluverkoston kanssa. Lisäksi he arvioivat molempien sidosryhmien yhteistyötä samankaltaisesti. Pienimmillä lajiliitoilla oli selvästi vähemmän sidosryhmäyhteistyötä kuin suurilla tai keskisuurilla lajiliitoilla. Pienten lajiliittojen urheilujohtajat arvioivat sidosryhmäyhteistyön toimivuutta myös muita vastaajia heikommin. Keskikokoiset lajiliitot sijoittuivat suurten ja pienten lajiliittojen väliin yhteistyön toimivuutta ja olemassaoloa mitattaessa.
Päätöksenteko
Tutkimukseen osallistuneista urheilujohtajista 87 % koki osallistuvansa johtoryhmän päätöksentekoon. Johtoryhmän päätöksentekoa tarkasteltiin tutkimuksessa neljän osa-alueen kautta, jotka olivat päätöksenteon tavoite, osallistuminen, kriittinen arviointi sekä vastaajan mahdollisuus vaikuttaa oman työn kannalta tärkeisiin päätöksiin. Kaiken kaikkiaan urheilujohtajat olivat erittäin tyytyväisiä johtoryhmän päätöksentekoprosessiin. Tyytyväisimpiä urheilujohtajat olivat mahdollisuuteen vaikuttaa oman työn kannalta tärkeisiin päätöksiin. Heikoiten urheilujohtajat arvioivat puolestaan johtoryhmän yhtenäisen kuvan päätöksenteon tavoitteista. Urheilujohtajat, joilla oli toistaiseksi voimassa oleva työsopimus lajiliitossa, osallistuivat määräaikaisella työsopimuksella olevia urheilujohtajia useammin johtoryhmän päätöksentekoon.
Johtoryhmän päätöksenteosta oli vastuussa ensisijaisesti hallituksen puheenjohtaja ja hallitus sekä toiminnanjohtaja. Lajiliitoissa oli käytössä myös muita päätöksenteon malleja, jolloin päätöksenteon vastuu jakautui edellä mainittujen lisäksi myös muille toimijoille lajiliitossa. Päätöksenteon jakautumiseen vaikuttivat esimerkiksi lajiliiton sisäinen työnjako ja eri osa-alueiden asiantuntijuu
Lopuksi
Tutkimus avasi suomalaisen urheilujohtamisen kentälle ainutlaatuisen näkökulman johtamisjärjestelmästä, jota ei aiemmin vastaavasta näkökulmasta ole tutkittu. Urheilujohtamisen ja johtamisjärjestelmän tutkiminen tarjoavat parhaimmillaan mahdollisuuden kehittää suomalaista urheilujohtamista ja johtamisjärjestelmää sekä sitä kautta myös urheilullisia tuloksia. Tutkimuksen perusteella on vaikea sanoa, onko tavoiteltavaa tai edes toivottavaa kehittää kaikkiin lajiliittoihin yhtäläistä johtamisjärjestelmän mallia. Yhtäläinen johtamisjärjestelmän malli voisi parantaa esimerkiksi lajiliiton sidosryhmäyhteistyötä, kun lajiliiton eri toimijoilla olisi parempi tietämys toisen organisaation toimijoista ja toimintamalleista. Eri toimijoiden yhteistyön kehittyminen voisi puolestaan kehittää suomalaista urheilujärjestelmää.
Toisaalta johtoryhmän tekemät strategiset päätökset ovat ainutlaatuisia. Näin ollen, vaikka lajiliittojen johtoryhmän tutkiminen antaa tärkeän kuva lajiliiton toiminnasta, niin samalla johtoryhmien ainutlaatuiset ominaisuudet ja johtamisen kontekstisidonnaisuus, ovat sen tutkimuksen haaste, sillä yleistäminen erilaisiin ryhmiin on ongelmallista. Urheilujohtamisen ja johtamisjärjestelmän tutkiminen tarjoavat kuitenkin parhaimmillaan mahdollisuuden kehittää suomalaista urheilujohtamista ja johtamisjärjestelmää sekä sitä kautta myös urheilullisia tuloksia.
Lähdetiedot:
Pulkkila, P. 2019. Suomalaisten lajiliittojen huippu-urheilun johtamisjärjestelmä. Jyväskylän yliopisto. Kauppakorkeakoulu, liikuntatieteellinen tiedekunta. Johtamisen ja liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201910144454