Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
28.12.2019 | Blogi

KIHUn blogi: Tour de Ski = Tour de Risk?

Tänään alkava Tour de Ski -kilpailusarja on taas erittäin kuormittava viikko sekä hiihtäjille että taustajoukoille. Varsinkin arvokisavuosina osallistumista kilpailusarjaan kannattaakin harkita tarkkaan.

Vuodenvaiheessa kisattava Tour de Ski on ollut Kansainvälisen hiihtoliiton ykköstuote maastohiihdon maailmancup-kalenterissa kaudesta 2006-2007 lähtien. Vuodenvaiheessa kisattava kilpailusarja on herättänyt ajoittain kiivasta keskustelua sen kilpailumuodoista, ajankohdasta ja kuormittavuudesta niin hiihtäjille kuin taustajoukoille. Erityisesti viime vuonna keskustelua herätti keskeytysten suuri määrä. Tourin päättävän loppunousun, Alpe Cermisin, päälle kipusi ainoastaan 71 hiihtäjää eli noin 40 % Tourin aloittaneista 180 hiihtäjästä. Kyseenalainen ennätys johtui suurelta osin reilu 6 viikkoa Tourin jälkeen alkaneilla MM-kilpailuilla. Toiset hiihtäjät puhuvat Tourin nostattavan kuntoa, toiset pelkäävät kisaturneeta kuin ruttoa ennen arvokilpailuja. Ottaako urheilija liian suuren riskin osallistuessaan Tour de Skille ennen arvokisoja? Tässä jutussa on tarkoitus selvittää hiihtäjien kuormittumista Tourin aikana ja mahdollisia riskejä.

Tour de Skin sisältämien kilpailujen määrä on vaihdellut kuuden ja yhdeksän välillä. Tuleva kiertue koostuu seitsemästä kilpailusta, jotka suoritetaan yhdeksän päivän aikana. Kilpailuista viisi on normaalimatkojen kilpailuja (naisilla matka 10 km ja miehillä 15 km) ja kaksi sprinttikilpailua. Parhaimmillaan voi siis tulla 13 kilpailulähtöä, mikäli sprinttikisoissa yltää finaaliin saakka. On lisäksi huomioitava, että kilpailuturnee järjestetään useammassa maassa, joka aiheuttaa matkustamista kilpailujen välissä. Pahimmillaan autoilua on tullut kiertueen aikana reilusti yli tuhat kilometriä, joka osaltaan lisää urheilijoiden kokonaiskuormitusta. Järjestäjät ovat kuunnelleet kritiikkiä raskaasta matkustamista osakilpailuiden välillä ja tällä kertaa kilpaillaan vain kahdessa maassa (Sveitsi, Italia) ja kolmella paikkakunnalla.

Tour de France vs. Tour de Ski

Idea Tour de Ski-kiertueesta syntyi pyöräilyn legendaarisesta etappikilpailusta Tour de Francesta, jossa ajetaan kilpaa noin 3500 km kolmen viikon aikana sisältäen yleensä 21 etappia ja kaksi lepopäivää. Kilpailua pidetään yhtenä maailman raskaimmista urheilusuorituksista. Minkälainen on sitten Tour de Skin aiheuttama kuormitus? Viime ja tällä kaudella Tour de Ski-kiertueen hiihdettävä kokonaismatka on naisilla noin 55-60 km ja miehillä 75-80 km. Viime vuonna kilpailujen kokonaiskesto oli naisilla noin 2,5 tuntia ja miehillä hieman yli 3 tuntia. Melkoisesti vähemmän siis kuin pyöräilyn isoissa etappikilpailuissa, jonka etapit kestävät yhteensä 80-90 tuntia yksittäisen etapinkin ollessa pidempi kuin koko Tour de Ski-kiertue. Sanders ym. (2018) tutkimuksen mukaan pyöräilyn Grand Tourien (Giro d’Italia ja Vuelta a España) etapeilla ajetaan keskimäärin noin 66 %:n sykkeillä suhteessa maksimiin. Hiihdon normaalimatkoilla keskisyke on yleensä noin 90 % maksimisykkeestä tai jopa hieman yli. Eli tehollisesti Tour de Skillä hiihdetään joka kisassa maksimialueella ja se poikkeaa suuresti pyöräilyn Grand Toureista, joista noin 70 % ajetaan peruskestävyysteholla. Tour de Skin aiheuttama kuormitus muodostuukin pääasiassa korkean suoritustehon kautta. Harjoituskaudella liikutaan määrällisesti selvästi enemmän kuin Tourilla, mutta matalammilla tehoilla. Tour muistuttaakin erittäin kuormittavaa puolentoista viikon tehoblokkia, jossa liikutaan päivittäin maksimikestävyysalueella. Tehoblokit ovatkin harjoituksellisesti erinomainen tapa valmistautua kisakalenterissa yleistyville Tour-tyyppisiin kisakiertueille. Fyysisen kuormituksen lisäksi kiertueen aikainen päivittäinen kilpailu koettelee psyykkisiä voimavaroja, sillä kilpailuun valmistautumista, henkistä virittäytymistä, paineenhallintaa ja keskittymistä on tarjolla jatkuvalla syötöllä.

Kunnioitusta herättävä Alpe Cermis

Tour de Skin huipennuksena on ollut alusta lähtien legendaarinen loppunousu Alpe Cermis. Viimeisen kilpailun loppuosuus on tiukkaa mäen kipuamista, jolla ei välttämättä ole tekemistä normaalin kilpahiihdon kanssa. Nousuosuus sopii hyvin kevytrakenteisimmille hiihtäjille, joiden maksimaalinen hapenottokyky on poikkeuksellisen hyvä, kuten Therese Johaugilla tai Matti Heikkisellä. Ylämäen mitta on 3,6 km sisältäen 425 m vertikaalinousua. Keskijyrkkyys on 11,6 % ja jyrkimmät kohdat 28 % eli todellakin seinää riittää noustavaksi. Loppunousu on Tour de Skin eittämättä kuuluisin osuus, mutta nousun kesto (naisilla noin 18 minuuttia, miehillä noin 16 min) suhteessa kiertueen kokonaiskestoon on melko pieni. Nousun merkitys kokonaiskilpailun kannalta ei siten ole niin suuri kuin sen maineesta voisi päätellä.

Kuormitus kasautuu

Kilpailutahdin ollessa tiivis urheilijat eivät ehdi palautumaan täydellisesti kilpailujen välillä. Kuormitus kasaantuu kiertueen aikana ja viimeisillä osuuksilla on lähtöviivalla enemmän tai vähemmän väsyneitä urheilijoita. Kiertueen loppupaikkakunnalla Val di Fiemmessä onkin nähty usein yllättäviä katkeamisia ja putoamisia tuloslistassa. Tässä vaiheessa mitataan urheilijoiden fyysisen suorituskyvyn lisäksi suuresti myös henkisiä voimavaroja. Oleellista on yrittää optimoida palautuminen ravinnon, levon ja muiden palautustoimien kautta sekä pitää mieli positiivisena.

Yksi lisäkuormitustekijä kiertueella on korkea ilmanala, joka osaltaan hidastaa palautumista. Kiertue starttaa Sveitsistä Lenzerheidesta, jonka korkeus on noin 1500 m merenpinnan yläpuolella. Tämän takia kiertueelle valmistautuminen on varminta tehdä sopeutumalla kyseiseen korkeuteen hyvissä ajoin ja olla hyvin palautunut, kun kiertue starttaa. Seuraavalla paikkakunnalla Toblachissa hiihtäjät kilpailevat noin 1200–1300 metrin korkeudessa merenpinnasta, joten sielläkin on tarjolla hieman vähähappisempaa ilmaa kuin koti-Suomessa.

Tour de Risk?

Parhaimmillaan Tourin myötä urheilijat saavat hyvän tehoblokin, josta palautuessaan suorituskyky voi kehittyä entisestään. Mitä riskiä urheilijoilla sitten on osallistua Tourille? Norjalaistutkimuksessa tuli esiin, että osallistumalla Tour de Skille, riski sairastua Tourin aikana tai välittömästi sen jälkeen kolminkertaistui (Kuvio 1). Miehistä siis yli puolet sairastui! Lisäksi miesten kohdalla suoritukset Tourin jälkeen olleissa MM- tai Olympiakilpailuissa oli kauden aiempaan menestykseen nähden heikommat, mikäli he olivat hiihtäneet Tour de Skin (Kuvio 2). Tutkijat laskivat, että suorituskyvyn heikentyminen vastasi 15 km perinteisen kilpailun ajassa 26 lisäsekuntia. Jokainen ymmärtää, että arvokisamitaleista taistellessa muutos on merkittävä. Naisissa tuloksien heikentymistä ei ollut havaittavissa vaan päinvastoin Tourin hiihtäneet suoriutuivat jopa hieman paremmin kuin Tourin väliin jättäneet. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2006-2014, jolloin miehillä oli yksi pidempi etappi (35 km) kiertueen kokonaismatkan ollessa suurimmillaan yli 100 km, jolloin kokonaiskuormitus oli selvästi suurempi kuin nykyään ja ero naisiin oli myös suurempi. Tämän pohjalta erityisesti miesten kannattaa tarkoin miettiä, hiihtääkö koko Touria arvokisavuosina vaikkakin Tourin ohjelma on vuosien saatossa hieman keventynyt. Kilpailujen aiheuttaman kuormituksen lisäksi, matkustaminen ja oleskelu suurissa ihmisjoukoissa, lisäävät selvästi sairasteluriskiä.

Kuvio 1. Sairastuminen Tour de Skin aikana tai 10 päivän kuluessa sen loputtua. TDS = osallistui Tour de Skille, CON = ei osallistunut Tour de Skille (mukailtu Svendsen ym. 2015).

 

Kuvio 2. Kilpailumenestys MM- ja Olympiakilpailuissa normalisoituna urheilijan kauden aiempaan menestykseen. (< 100 tarkoittaa parempaa menestystä kuin keskimäärin kaudella) TDS = osallistui Tour de Skille, CON = ei osallistunut Tour de Skille (mukailtu Svendsen ym. 2015).

Tulossa tasokas Tour

Tällä kaudella, kun arvokilpailuja ei ole, on maailmancupin merkitys entistä suurempi ja sitä myötä myös Tourilla on suuri painoarvo, koska maailmancup-pisteitä on jaossa läjäpäin. Viime vuoden kaltaista keskeyttämisaaltoa tuskin tullaan näkemään ja oletettavasti kaikki kristallipalloja jahtaavat hiihtäjät ovat Tourilla mukana loppuun saakka. Tullaankin varmasti näkemään viime vuotta tasokkaampi kilpailusarja sisältäen tiukempia otatuksia kärkisijoista. Jo edellisinä vuosina tutuksi tulleet yllättävät katkeamiset pysynevät ohjelmassa viimeisten etappien aikana, mikä osaltaan lisää katsojien mielenkiintoa. Oman mausteensa tuo myös se, että ensimmäiset kolme kisaa ovat vapaalla ja seuraavat kolme kisaa perinteisellä, jolla on vaikutusta hiihtäjien välisiin voimasuhteisiin. Mielenkiintoista on myös viimeisen etapin muutos yhteislähdöksi aiemman takaa-ajolähdön sijaan. Näin katsojien on helpompi nähdä, kuka on Alpe Cermisin kuningatar ja kuningas. Kuningattaresta ei tosin liene epäselvyyttä.

 

Kirjoittaja Ville Vesterinen toimii urheilufysiologian asiantuntijana KIHUssa. Ville on toiminut mm. maastohiihtomaajoukkeen fysiologina vuodesta 2013 lähtien.