faktapankki

FAKTA-AIHEET

Doping Kansallinen kiinnostus Media Menestys Rahavirrat Tapahtumat Urheilijan elämä Valmentajat Ammattilaisuus Muut

Perustietoja

Huippu- urheilujärjestelmä Lajien harrastaja- ja lisenssimäärät Suomen arvokilpailumitalit Liikunnan harrastaminen

Näkökulma

Lue näkökulmia

Muut toiminnot

Haku Anna palautetta
www.kihu.fi
www.noc.fi

Suomalaisen huippu-urheilun rakenteet

Valtio/OPM Läänit Kunnat Media Yritykset SLU Olympiakomitea Paralympiakomitea ADT Lajiliitot Muut urheilujärjestöt Ammattikuntapohjaiset järjestöt Urheiluseurat Liikunnan koulutuskeskukset Harjoittelukeskukset Urheiluoppilaitokset Liikunta- ja terveystieteiden tdk KIHU Opiskelijaurheilu Puolustusvoimat Suomalaisen huippu-urheilun rakennuspalikat


Liikunnan edellytykset

Opetusministeriö

Valtionhallinnossa liikuntatoimi kuuluu opetusministeriön alaisuuteen. Niinpä liikuntalain mukaan opetusministeriö "vastaa liikuntatoimen yleisestä johdosta, kehittämisestä ja yhteensovittamisesta liikunnan yhteistyössä valtionhallinnossa". Opetusministeriön liikuntayksikössä työskentelee noin 15 henkilöä. Ministeriön asiantuntijaelimenä toimii valtion liikuntaneuvosto.

Huippu-urheilun osalta opetusministeriön vastuiksi voidaan luokitella seuraavat:

Valtion liikuntaneuvosto seuraa ja edesauttaa liikunnan kehitystä, arvioi valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusta liikunnan alueella ja antaa lausuntoja liikuntamäärärahojen käytöstä. Lisäksi neuvosto käsittelee liikunnan kannalta periaatteellisesti tärkeitä asioita. Neuvosto asetetaan eduskunnan toimikaudeksi. Tällä hetkellä neuvostossa on neljä jaostoa: liikuntapoliittinen jaosto, liikuntatieteellinen jaosto, erityisliikunnan jaosto sekä rakentamisjaosto.

Opetusministeriön jakama valtiontuki liikunnalle ja urheilulle tulee lähes kokonaan veikkausvoittovaroista. Vuoden 2008 talousarvioesityksen mukaan liikuntabudjetti on 104 065 000 euroa. Tästä suoraan kilpa- ja huippu-urheilulle kanavoituu noin 8-9 prosenttia. Ammattilaisurheilu on Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, rajattu valtion liikunta-avustusten ulkopuolelle.

Huippu-urheilun osuus valtiontuesta jakautuu monelle eri taholle. Taulukossa on nähtävissä opetusministeriön huippu-urheiluun kohdennetut tuet talousarvion 2008 mukaan

Olympiakomitea3740000€
Paralympiakomitea700000€
Urheilijoiden apurahat ja valmentajien tuki1013000€
Urheiluakatemiat117000€
Joukkuepalloiluprojekti330000€
Antidoping1500000€
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU900000€
Muut, esim. arvokilpailut500000€
Yhteensä8800000€

Urheilijoiden apurahat on tarkoitettu pääasiassa yksilölajien urheilijoille, jotka ovat tai lähentelevät kansainvälistä huippua. Vuonna 2008 suuri apuraha (15 000 €) tai pieni apuraha (6 000 euroa) jaettiin yhteensä 79 urheilijalle.

Talousarviossa on oma määrärahansa pienien joukkuelajien EM- tai MM-kisamatkoihin sekä eurocupmatkoihin. Lisäksi opetusministeriö myöntää Suomessa järjestettäville urheilun arvokisoille tappiontakuita. Näiden kohteiden yhteissumma (kohta "muut") vuoden 2008 talousarvioesityksessä on 500 000 euroa.

Niin sanotun suoran huippu-urheilutuen lisäksi valtio tukee huippu-urheilua liikuntarakentamisen ja liikunnan koulutuskeskusten kautta. Paralympiayhdistyksen lisäksi vammaishuippu-urheilu saa jonkin verran tukea myös muiden vammaisurheilujärjestöjen kautta.

Lähteet:

Lääninhallinto

Lääninhallitusten liikuntatoimet arvioivat opetusministeriön ohjauksessa liikuntapalvelujen alueellista toteutumista. Opetusministeriö sopii lääninhallituksen kanssa vuosittain suoritettavista tehtävistä ja osoittaa niiden hoitamiseen toimintamäärärahat. Läänien liikuntatoimen osuus valtion liikuntabudjetista on n. 350 000 euroa, eli 0,3 prosenttia (vuosi 2008).

Alueelliset liikuntaneuvostot ovat läänien liikuntatoimien asiantuntijaelimiä. Liikuntaneuvostoja on kussakin läänissä yksi, paitsi Länsi-Suomen läänissä neljä.

Kilpa- ja huippu-urheiluun läänien liikuntatoimet vaikuttavat mm. liikuntapaikkarakentamisen ja kansalaistoiminnan tukemisella. Lisäksi lääninhallinto avustaa urheilun valtakunnallisten ohjelmien toteuttamisessa. Käytännössä lääninhallinnon päätösvalta huippu-urheilun asioissa on kuitenkin vähäistä.

Lähteet:

Kunnat

Kunnalliset liikuntapalvelut ovat olleet lakisääteisiä vuodesta 1980. Liikuntalain mukaan kuntien tehtävänä on valtion ohella järjestää yleiset edellytykset liikunnalle. Kunnat käyttävätkin vuosittain karkeasti arvioiden 600 miljoonaa euroa liikuntaan ja kuntien liikuntatoimet työllistävät noin 6000 ihmistä. Kunnat saavat valtionosuuksina avustusta liikunnan edistämiseen yhteensä noin 17 miljoonaa euroa vuodessa (vuosi 2008), mikä on noin 3 % kuntien liikuntatointen menoista.

Kuntien pääasiallinen tehtävä kilpa- ja huippu-urheilun osalta on urheiluseuratoiminnan tukeminen sekä liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpito. Seurojen toimintaa kunnat tukevat sekä välittömästi jakamalla avustuksia että välillisesti antamalla helpotuksia liikuntapaikkamaksuista. Rahallisesti mitattuna kuntien välillinen tuki on paljon merkittävämpi kuin välitön tuki. Tosin useimmiten aikuisten kilpa- ja huippu-urheilulle tilojen käyttökustannukset ovat korkeammat kuin lasten ja nuorten liikuntaryhmille.

Suomessa on 29 000 liikuntapaikkaa, eli yksi liikuntapaikka 175 asukasta kohden. Suomessa liikuntapaikkaverkosto kuuluukin maailman tiheimpiin. Kunnat omistavat liikuntapaikoista 70 %.

Kilpa- ja huippu-urheilun kriteerit täyttävä, usein vaativa liikuntarakentaminen aiheuttaa huomattavia kustannuksia kunnille. Suuriin liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin kunnat voivat hakea valtiontukea joko lääninhallitukselta tai opetusministeriöltä. Viime aikoina liikuntapaikkoja on myös siirtynyt kunnan tai ulkopuolisen toimijan omistaman yhtiön hoiviin. Tällöin liikuntapaikkayhtiön tarkoituksena on tuottaa taloudellista voittoa, mikä taas nostaa liikuntapaikan käyttökustannuksia harrastajille.

Toisinaan kunnat tukevat menestynyttä huippu-urheilijaa esimerkiksi stipendillä tai lahjoittamalla urheilijalle tontin kunnasta. Kunnat voivat myös tehdä kilpa- ja huippu-urheilijoiden tai menestyvien joukkueiden kanssa yhteistyösopimuksia, joiden avulla kunnat yrittävät parantaa imagoaan. Urheilija tai urheilujoukkue sitä vastoin saa välitöntä tai välillistä taloudellista tukea kunnalta.

Lähteet:



Kolmas sektori

Suomen Liikunta ja Urheilu ry

Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU) on liikunnan edunvalvonta-, yhteistyö-, ja palvelujärjestö, jonka päätehtävänä on liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnan elinvoiman edistäminen. SLU:lla on 125 jäsenjärjestöä. Vuoden 2008 valtion talousarvioesityksen mukaan SLU:n valtiontuki on 1 700 000 euroa. SLU:n henkilökuntaan kuuluu noin 50 ihmistä.

Ennen SLU:n perustamista liikunnan kenttää johti kaksi poliittiselta aatepohjaltaan erilaista keskusjärjestöä, Suomen Valtakunnan Urheiluliitto (SVUL) ja Työväen Urheiluliitto (TUL). Samalla kun SLU perustettiin vuonna 1993, tämä kaksihuippuinen rakenne purettiin. SLU asettui johtoaseman sijaan pikemminkin muiden järjestöjen tasolle, jolloin lajiliittojen ja toimialajärjestöjen roolista tuli aikaisempaa korostuneempi.

Kilpa- ja huippu-urheilun osalta SLU:n päätehtäviksi muodostuvat kansalaistoiminnan toimintaedellytysten luominen, edunvalvonta sekä ohjaajien ja valmentajien peruskoulutuksen koordinointi. Kansalaistoiminnan edellytyksistä huolehtiminen ja yleinen edunvalvonta pyrkivät takaamaan sen, että urheiluseurojen toiminta on yhteiskunnassa mutkatonta. Tätä kautta luodaan myös perustaa kilpa- ja huippu-urheilulle.

SLU hoitaa monia konkreettisia huippu-urheilun edunvalvontatehtäviä. Ensinnäkin, SLU:n tehtävänä on seurata urheilua koskevan lainsäädännön erityiskysymyksiä ja vaikuttaa niihin. Lisäksi SLU asettaa urheilun oikeusturvalautakunnan, joka on urheilujärjestöistä riippumaton muutoksenhakuelin. Oikeusturvalautakunta ratkaisee urheilun sisäisiä ristiriitoja, silloin kun ne eivät mm. ole yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä tai kosketa urheilulajin sääntöjä. Valittajana lautakunnassa voi olla urheilija tai muu henkilö, urheilujärjestö tai muu yhteisö tai Suomen Antidopingtoimikunta. Pääasiassa lautakunnassa käsiteltävät valitukset koskevat langetettuja peli-, kilpailu-, tai toimitsijakieltoja tai edustusoikeuskiistoja. Vuonna 2007 lautakunnassa käsiteltiin 11 urheilun kiista-asiaa.

Myös urheilijoiden sosiaali- ja oikeusturvan kehittäminen kuuluu kattojärjestön tehtäviin. SLU pyrkii edistämään urheilijoiden tulojen jaksotusta ja ylläpitää rahastoja. SLU on ollut perustamassa kaikille avointa Suomen Urheilijoiden Tukisäätiötä. Säätiössä on kaksi erilaista rahastoa: valmennus- ja urheilijarahasto. Valmennusrahasto on vain yksilöurheilijoille. Urheilijat voivat siirtää valmennusrahastoon Suomessa saatuja urheilutuloja ja kolmikantasopimuksella saatuja sponsorituloja. Valmennusrahastolla oli vuoden 2008 alussa 581 urheilijajäsentä. Rahaston varoja voi käyttää valmentautumisesta aiheutuneisiin kuluihin tai nostaa veronalaisena tulona.

Valmennusrahastoon siirrettyjä tuloja voi siirtää seuraavan vuoden valmentautumista varten. Valmennusrahaston ylijäämää voi siirtää myös urheilijarahastoon. Urheilijarahaston varat tuloutetaan urheilu-uran jälkeen, jolloin ne ovat veronalaista tuloa. Urheilijarahastoon voivat kuulua myös joukkueurheilijat. Omat valmennus- ja urheilijarahastonsa on hiihdolla ja yleisurheilulla. Lisäksi jääkiekon ja jalkapallon pelaajayhdistykset ovat perustaneet omat urheilijarahastonsa.

SLU:n 15 alueorganisaatiota hoitaa SLU:n tehtäviä maakunnallisella tasolla. Alueorganisaatioiden tehtävien painopiste on kuitenkin pikemminkin lasten ja nuorten liikunnassa sekä aikuisten kunto- ja terveysliikunnassa kuin kilpa- ja huippu-urheilussa.

Lähteet:

Suomen Olympiakomitea ry

Suomen Olympiakomitea toimii Kansainvälisen Olympiakomitean edustajana Suomessa. Olympiakomitean tavoitteena on tukea ja kehittää suomalaisen huippu-urheilun edellytyksiä sekä turvata olympiamenestys. Olympiakomitean toiminta pohjautuu KOK:n jäsenyyden velvoitteiden lisäksi yhdessä urheilujärjestöjen ja opetusministeriön kanssa laadittuihin kansallisiin strategiaohjelmiin. Suomen Olympiakomitealla on 55 jäsenjärjestöä ja sen henkilökuntaan kuuluu 14 toimihenkilöä.

Olympiakomitean valtionavustus vuodelle 2008 on noin 3,7 miljoonaa euroa. Avustuksesta suurimman osan olympiakomitea jakaa lajiliitoille, urheilijoille ja valmentajille erilaisina valmentautumiseen tai valmentamiseen tarkoitettuina tukina. Olympiakomitea tekee myös ehdotukset valtion vuosittaisten urheilija-apurahan saajiksi. Lisäksi Olympiakomitea jakaa valmennuksen ja nuorten valmennuksen kehittämistukia erilaisiin projekteihin, joita toteuttavat lajiliitot, valmennuskeskukset ja tutkimuskeskukset.

Olympiakomitean tavoitteena on, että urheiluvalmennuksesta tulisi yhä ammattimaisempaa. Voimavaroja suunnataan päivittäisvalmennuksen tehostamiseksi, erityisesti valmennus- ja harjoittelukeskuksissa. Olympiakomitea tukee myös nuorten lahjakkuuksien valmentautumista nuorten huippu-urheiluohjelman kautta. Lisäksi Olympiakomitealla on erilaisia projekteja, joiden avulla pyritään edistämään urheilijan asemaa ja sitä kautta huippu-urheilumenestystä. Naisten huippu-urheiluohjelman tarkoituksena on edistää naisten valmentautumisedellytyksiä ja lisätä naisvalmentajien määrää. Urheilijoiden terveydenhuoltojärjestelmän tavoitteena taas on lisätä urheilijan terveitä harjoittelu- ja kilpailupäiviä. Konkreettisesti tätä on edistetty mm. osoittamalla jokaiselle tukiurheilijalle omalääkäri. Olympiakomitea auttaa urheilijoita myös ravitsemukseen liittyvissä asioissa.

Lähteet:

Suomen Paralympiakomitea

Suomen Paralympiakomitea toimii Kansainvälisen Paralympiakomitean jäsenjärjestönä Suomessa ja vastaa vammaishuippu-urheilun edunvalvonnasta ja kehittämisestä yhteistyössä vammaisurheilujärjestöjen kanssa. Paralympiakomitea tukee vammaishuippu-urheilun valmennustoimintaa sekä vastaa valmennustuen tulosperusteisesta suuntaamisesta ja paralympialaisiin liittyvistä valmisteluista. Lisäksi Paralympiakomitea vastaa vammaishuippu-urheilun julkisuuskuvan kehittämisestä. Paralympiakomiteassa työskentelee kolme henkilöä.

Viime vuosina paralympialaisten taso on merkittävästi noussut, joten vammaishuippu-urheilu on kohdannut samoja ammattimaistumisen paineita kuin vammattomienkin huippu-urheilu. Paralympiakomitean valtiontuki onkin 2000-luvulla kasvanut, ja vuonna 2008 se on 700 000 euroa.

Lähteet:

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry

Suomen Antidopingtoimikunta vastaa dopingvalvonnasta Suomessa. Lisäksi ADT huolehtii yhdessä urheilujärjestöjen kanssa dopinginvastaisesta toiminnasta: tiedotuksesta ja koulutuksesta.

ADT:n henkilöstöön kuuluu kahdeksan toimihenkilöä ja sivutoiminen lääketieteellinen johtaja. Dopingtestejä tekee lähes 40 sivutoimista dopingtestaajaa, jotka ovat ADT:n valtuuttamia. ADT:n nelijäsenisen valvontalautakunnan tehtävänä puolestaan on päättää tapauskohtaisesti, onko kyseessä dopinginkäyttö vai ei. Se voi myös lääketieteellisistä syistä myöntää urheilijalle erivapauden dopingaineiksi luokiteltujen lääkkeiden käyttöön.

Vuonna 2008 valtiontuki ADT:lle on 1 500 000 euroa.

Lähteet:

Kansalliset lajiliitot

Lajiliitolla tarkoitetaan liikuntajärjestöä, jonka toiminta keskittyy vain yhteen lajiin tai urheilumuotoon. Lajiliittojen kokonaismäärä on reilu 70. Näiden lisäksi on olemassa pieniä, tiettyyn lajiin keskittyviä liittoja (eli myös eräänlaisia lajiliittoja), joita SLU nimittää erikoisliitoiksi. Nämä liitot eivät useimmiten saa valtionapua lainkaan, ja niitä ovat esimerkiksi Suomen Fitnessliitto ja Suomen Sumoliitto.

Suomalaisen urheilurakenteen mukaan harrastajat kuuluvat jäseninä seuroihin, jotka puolestaan ovat kansallisten lajiliittojen jäseniä. Kansalliset lajiliitot ovat kansainvälisten lajiliittojen jäseniä. Lajiliitot ovat urheiluseurojen kanssa päävastuullisia oman lajinsa kilpa- ja huippu-urheiluun liittyvistä tehtävistä. Lajiliitot ohjaavat ja tukevat urheiluseurojen toimintaa. Lajiliitot organisoivat kansainvälistä kilpailutoimintaa, mm. järjestämällä maajoukkuetoimintaa ja osallistumalla EM-, MM-, ja maailmancup-kilpailuihin. Lisäksi lajiliitot pyrkivät vaikuttamaan oman lajinsa kansainväliseen lajiliittoon. Myös lajikohtainen yhteistyö vammaisurheilujärjestöjen kanssa kuuluu lajiliittojen tehtäviin.

Lajiliittojen vastuualueeseen kuuluu myös lajikohtainen valmennusjärjestelmä ja valmentajien rekrytointi. Yhdessä SLU:n kanssa lajiliitot kehittävät oman lajinsa I- III-tason valmennusta. Lajiliitot huolehtivat myös lajikohtaisesta antidopingtyöstä.

Noin parillakymmenellä lajiliitolla on omat alue- tai piiriorganisaationsa, jotka toteuttavat lajiliittojen tehtäviä paikallisesti ja järjestävät kilpailutoimintaa alueellaan.

Opetusministeriön jakamasta vuosittaisesta lajiliittojen valtionavustuksesta 50 % määräytyy lasten ja nuorten liikunnan perusteella, 25 % aikuisliikunnan perusteella ja 25 % kilpa- ja huippu-urheiluperusteisesti. Vuoden 2008 valtion talousarvioesityksen mukaan tämä tarkoittaisi siis 4,2 miljoonaa euroa 74 lajiliiton kilpa- ja huippu-urheiluun. Tämän lisäksi lajiliitot luonnollisesti panostavat itse kilpa- ja huippu-urheiluun, jonka osuus lajiliittojen menoista vaihteleekin lajiliitoittain nollasta yli 80 prosenttiin. Vuonna 2003 67 lajiliittoa panosti yhteensä yli 20 miljoonaa euroa kilpa- ja huippu-urheiluun. Tämä oli noin 32 % lajiliittojen kokonaismenoista.

Lähteet:

Muut urheilujärjestöt

Työväen Urheiluliitto (TUL) ja Finlands Svenska Idrott (CIF) tukevat lajiliittojen toimintaa ja järjestävät omaa mestaruuskilpailutoimintaa valtakunnallisesti ja alueellisesti. Lisäksi TUL osallistuu Kansainvälisen Työväen Urheiluliiton (CSIT) mestaruuskilpailuihin. Kuitenkin Valtakunnallisen huippu-urheiluvastuun TUL jättää Olympiakomitealle ja lajiliitoille osallistuen silti huippu-urheilua koskevaan päätöksentekoon. TUL:n toiminnan painopisteenä on nuorisourheilu, kuntoliikunta ja seuratyö.

Lähteet:

Ammattikuntapohjaiset järjestöt

Ammattikuntapohjaisista urheilujärjestöistä huippu-urheilutoimijoina ovat lähinnä valmentaja- ja pelaajayhdistykset.

Suomen Valmentajat ry on vuonna 1975 perustettu palveluorganisaatio kaikille suomalaisille urheiluvalmentajille. Sen päätehtäviä ovat valmentajaa tukevien palveluiden järjestäminen ja valmentajien edunvalvonta. Suomen Valmentajilla oli jäseniä vuonna 2007 vajaa 4 000, 19 eri lajin valmentajayhteisöstä.

Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry perustettiin vuonna 2002. Se on akavalainen palvelu- ja edunvalvontajärjestö yksityisellä sektorilla työskenteleville valmentajille ja valmennus- ja koulutusalan henkilöstölle. Yhdistyksen päätehtävä on edistää ja valvoa jäsentensä yhteisiä etuja työelämässä ja yhteiskunnassa. SAVAL tarjoaa jäsenpalveluja sekä etuja työsuhteeseen ja ammatilliseen kehittymiseen liittyvissä asioissa. SAVAL:ien jäsenmäärä oli tammikuussa 2008 497.

Suomen Jääkiekkoilijat ry on jääkiekkoilijoiden pelaajayhdistys, joka on perustettu vuonna 1973. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja valvoa pelaajien asemaa työntekijöinä, huolehtia pelaajien edunvalvonnasta sekä muun muassa edistää pelaajien vakuutus- ja sosiaaliturvaa ja jääkiekon ulkopuolisia koulutusmahdollisuuksia. Suomen Jääkiekkoilijoilla on oma, jääkiekkoilijoille tarkoitettu urheilijarahasto. Pelaajayhdistys on myös rakentanut yhdessä Jääkiekkoliiton, SM-liigan ja Urheiluagentit ry:n kanssa agenttien rekisteröimisjärjestelmän, jonka tarkoitus on selkiyttää ja kehittää agenttitoimintaa. Suomen Jääkiekkoilijoihin kuuluu noin 600 jäsentä.

Jalkapallon pelaajayhdistys ry on perustettu vuonna 1992. Se toimii jalkapalloilua ammattinaan tai sivutoimenaan harjoittavien tai siihen pyrkivien pelaajien edunvalvontayhdistyksenä. Lisäksi yhdistys pyrkii parantamaan jalkapalloilijoiden oikeudellista asemaa, toimintaolosuhteita ja ammattitaitoa. Myös Jalkapallon pelaajayhdistyksellä on oma urheilijarahastonsa. Pelaajayhdistys myös tukee jalkapallouran jälkeiseen elämään sopeutumista. Yhdistyksellä on jäseniä noin 380.

Lähteet:

Urheiluseurat

Urheiluseurat toteuttavat liikunnan kansalaistoimintaa paikallisesti ja tekevät pohjatyön lahjakkaan lapsen kehittyessä huippu-urheilijaksi. Suomessa urheilun seuratoiminnan perinne on vahva ja tällä hetkellä Suomessa onkin noin 7 800 liikuntaseuraa. Yhteensä liikunnan seuratoimintaan on arvioitu osallistuvan tavalla tai toisella yli miljoona suomalaista.

Perinteisesti seurojen toiminta on keskittynyt kilpaurheiluun, mutta liikuntakulttuurin eriytymisen myötä myös liikuntaharrastuksen edistäminen on tullut tärkeäksi. Vuonna 1996 toteutetun seuratutkimuksen mukaan 24 prosentilla seuroista toiminnan tarkoitus on kansallisen tason kilpaurheilumenestys. 32 % seuroista toimii edellistä alemman tason kilpaurheilun parissa ja 44 % seuroista tähtää liikuntaharrastuksen edistämiseen tai nuorisokasvatukseen.

Liikuntakulttuurin eriytyminen on näkynyt myös yleisseurojen vähentymisenä ja erikoisseurojen lisääntymisenä. Noin puolessa seuroista on vain yksi päälaji. Suosituin päälaji on jalkapallo. Erikoisseurojen myötä myös seurojen jäsenmäärät ovat laskeneet. Keskimäärin seuroissa on reilu 300 jäsentä, mutta lukua nostavat muutamat hyvin suuret seurat. Noin viidenneksessä seuroista onkin enintään 50 jäsentä.

1990-luvun puolivälissä seuroista noin kahdeksalla prosentilla oli päätoimista palkattua henkilökuntaa, ja parilla prosentilla oli palkattu päätoiminen valmentaja tai liikunnan ohjaaja. Muissa seuroissa valmentamisen käytännöt vaihtelivat, ja valmentajat toimivat esimerkiksi täysin palkatta, kulukorvauksin tai osa-aikaisina palkattuina henkilöinä.

Seurat saavat avustusta kunnilta sekä välittömästi tukieuroina että välillisesti liikuntapaikkamaksujen huojennuksina. Lisäksi seuran toimintaa tukevat (mahdollisesti myös taloudellisesti) lajiliitot järjestämällä seuroille kilpailutoimintaa ja koulutusta. Myös SLU:n aluejärjestöt tarjoavat seuroille koulutusta ja muita palveluja.

Lähteet:



Muut

Liikunnan koulutuskeskukset

Suomessa on 11 valtakunnallista ja kolme alueellista liikunnan koulutuskeskusta, eli urheiluopistoa. Valtakunnallisista keskuksista neljässä (Kuortaneen Urheiluopisto, Liikuntakeskus Pajulahti, Suomen Urheiluopisto ja Vuokatin Urheiluopisto) toimii myös huippu-urheilun valtakunnallinen valmennuskeskus. Muilla urheiluopistoilla on edellisiä rajoitetumpi tehtävä yhden tai muutama lajin valtakunnallisena valmennuskeskuksena tai alueellisena valmennuskeskuksena. Niinpä urheiluopistoilla on omat painopistelajinsa, jonka suunnassa ne tekevät yhteistyötä lajiliittojen kanssa. Kuitenkin kaikissa urheiluopistoissa on mahdollisuus monipuoliseen urheilun harrastamiseen.

Urheiluopistoilla toteutetaan myös valmentajakoulutusta yhdessä lajiliittojen kanssa. IV-tason, 20-30 opintoviikon valmentajakoulutusta annetaan neljässä urheiluopistossa. Yleisessä koulutusjärjestelmässä nämä tutkinnot edustavat toisen asteen erikoisammattitutkintoa.

Urheiluopistot saavat käyttökustannuksiinsa valtionosuutta opiskelijavuorokausimäärän perusteella, mikä pohjautuu vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin. Käytännössä osa valtionosuuksista ohjautuu myös valmennuskeskusten toimintaan. Valtion vuoden 2008 talousarvioesityksen mukaan liikunnan koulutuskeskukset saavat 15 810 000 euroa. Lisäksi urheiluopistot saavat valtionavustuksia kehittämishankkeisiin ja rakentamiseen.

Lähteet:

Urheiluakatemiat

Urheiluakatemioiden perustehtävänä on mahdollistaa siviiliuran rakentaminen huippu-urheiluvalmentautumisen rinnalla. Urheiluakatemiat ovat suuriin opiskelu- ja urheilukaupunkeihin syntyneitä yhteistyöverkkoja, joiden keskeisenä tavoitteena on auttaa tavoitteellisesti valmentautuvia urheilijoita opiskelun ja urheilun yhdistämisessä korkea-asteella. Vuonna 2007 Suomessa toimi 13 urheiluakatemiaa.

Urheiluakatemiat ovat syntyneet pääosin paikallisista lähtökohdista. Perustajatahoina on toiminut useimmiten kaupunki tai sen oppilaitokset. Keskeisiä toimijoita ovat olleet urheilulukiot ja -ammattioppilaitokset. Valmennuksen olosuhteet luodaan akatemioissa urheiluoppilaitosten sekä lajikohtaisten harjoittelu- ja valmennuskeskusten kautta. Lajikohtaisia valtakunnallisia tai alueellisia keskuksia on akatemioiden yhteydessä 40-50. Akatemioiden organisaatio rakentuu perustajan ja toimijoiden johtoryhmän sekä koordinaattorin ympärille. Valmentajia akatemioiden piirissä on noin 160.

Urheilijat valitaan urheiluakatemian toiminnan piiriin. Vuonna 2007 urheilijoita oli mukana noin 2 600. Akatemioiden oppilaitokset mahdollistavat aiempaa joustavammat opiskelumahdollisuudet urheilijoille. Urheiluvalmennus ja esimerkiksi urheilupaikkojen käyttö järkiperäistyy akatemian ohjauksessa. Lisäksi akatemiat tarjoavat erilaisia tukipalveluita urheilijoille (mm. fysioterapia).

Kaikkiaan urheiluakatemioiden toiminta on vielä kirjavaa valtakunnallisen ohjauksen ottaessa ensiaskeleitaan. Näin ollen urheilijoiden saamat edut niin valmennuksessa, opiskelussa tai tukipalveluissa vaihtelevat suuresti.

Lähteet:

Urheiluoppilaitokset

Urheiluoppilaitosten tehtävänä on yksilöllisillä opintosuunnitelmilla tarjota mahdollisuus huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Urheiluoppilaitoksiksi voidaan kutsua urheilulukioita, urheiluammattioppilaitoksia sekä niitä ammatti- ja tiedekorkeakouluja, jotka toteuttavat urheilijoille sopivia ja joustavia koulutusohjelmia.

Virallinen, opetusministeriön myöntämä erityisen urheilijakoulutuksen tehtävä on 12 lukiolla ja 11 ammatillisen koulutuksen järjestäjällä. Näissä oppilaitoksissa opiskelee yhteensä noin 2000 nuorta urheilijaa. Em. oppilaitosten lisäksi noin 60 toisen asteen oppilaitosta tukee omalla päätöksellään ja panostuksellaan nuorten etenemistä sekä urheilu-uralla että opiskelussa. Korkea-asteella ei ole virallista urheilijakoulutusjärjestelmää, vaan urheiluoppilaitoksiksi luokiteltavat korkeakoulut ja yliopistot ovat useimmiten mukana harjoittelukeskusten toiminnassa. Harjoittelukeskusten piirissä olevissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskelee noin 400 huipulle tähtäävää tai huipulla olevaa urheilijaa.

Lähteet:

Jyväskylän yliopisto/Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta

Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta vastaa liikuntabiologisesta, -fysiologisesta, -psykologisesta ja -sosiologisesta perustutkimuksesta ja -opetuksesta sekä osallistuu liikuntalääketieteelliseen ja fysioterapian tutkimukseen ja opetukseen. Tiedekunta on ainoa korkeakoulutasoista liikuntatieteellistä koulutusta antava taho Suomessa. Lisäksi tiedekunnassa hoidetaan urheiluetiikan yliassistentuuria.

Liikuntabiologian laitoksella on mahdollista suorittaa liikuntatieteiden maisterin tutkinto pääaineena valmennus- ja testausoppi. Maisterin tutkinto vastaa ylimmän, eli V-tason valmentajakoulutusta. Valmennus- ja testausopin pääaineessa on vuosittain 10 aloituspaikkaa.

Lähteet:

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU)

KIHU vastaa kilpa- ja huippu-urheilun soveltavasta tutkimus- ja kehitystyöstä sekä tutkimustiedon välityksestä lajiliittojen tarpeiden mukaisesti. KIHU:n tehtävänä on edistää huippu-urheilun tutkimuksen yhteistyötä liikuntalääketieteen keskusten, yliopistojen ja korkeakoulujen ja eri tutkimuslaitosten kanssa sekä järjestää huippu-urheilun tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä palveluita. KIHU:n toiminnan periaate on edistää urheilijoiden suoritusta ja parantaa kansainvälistä menestystä. KIHU:n tieteenaloja ovat urheilubiomekaniikka, -fysiologia, -psykologia, -pedagogiikka ja -sosiologia.

KIHU:ssa työskentelee noin 25 henkilöä. Vuonna 2008 Kihun valtionavustus on 900 000 euroa. Tämän lisäksi Kihu hankkii mm. Olympiakomitealta, lajiliitoilta ja opetusministeriöltä rahoitusta erilaisiin tutkimus- ja kehitysprojekteihin.

Lähteet:

Opiskelijaurheilu

Opiskelijaurheilua koordinoi Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL). Suomessa kilpaurheilulla on melko pieni rooli yliopistoissa ja korkeakouluissa, kun verrataan maatamme joihinkin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan. Kuitenkin kansainväliset opiskelijaurheilukilpailut valmentavat myös suomalaisia nuoria urheilijoita aikuisten arvokilpailuihin.

Universiadit ovat maailman toiseksi suurin monilajinen urheilutapahtuma, joka järjestetään aina parittomina vuosina. Olympialaisten tapaan universiadeissa kisataan erikseen talvi- ja kesälajeissa. Järjestäjänä toimii kansainvälinen opiskelijaurheilujärjestö FISU (Fédération Interanationale du Sport Universitaire, International University Sports Federation). OLL:n lisäksi Olympiakomitea, opetusministeriö ja lajiliitot tukevat universiadijoukkuetta.

Parillisina vuosina järjestetään opiskelijoiden MM-kisoja. Vuonna 2004 MM-kisoja järjestettiin yhteensä 25 lajissa.

Lähteet:

Puolustusvoimien urheilukoulu

Puolustusvoimien valmennustoiminta tarjoaa lisämahdollisuuden huippu-urheilun ja muun elämän yhteensovittamiseen. Tärkeässä roolissa Puolustusvoimien valmennustoiminnassa on Lahdessa sijaitseva Urheilukoulu.

Urheilukoulu kouluttaa henkilökuntaa, varusmiehiä ja reserviläisiä sekä toimii puolustusvoimien valmennuskeskuksena. Urheilukouluun valittavan urheilijan tulee kuulua oman ikäluokkansa kärkiurheilijoihin ja hänellä tulee olla lajiliittonsa tuki harjoittelussaan. Urheilijan lajina tulee olla olympia- tai virallinen MM-kilpailulaji.

Palvelusaika urheilukoulussa on vuoden mittainen, ja koulutuksena on vähintään tiedustelualan aliupseeri. Siellä luodaan lajikohtaisesti sovitetun toiminnan avulla 12 kuukauden valmentautumis- ja sotilaskoulutusmahdollisuus varusmiespalvelustaan suorittaville nuorille huippu-urheilijoille. Urheilukoulussa palvelee vuosittain noin 150-170 urheilijaa 20-30 eri lajista. Puolustusvoimien urheilukouluun otetaan vuosittain noin 100-150 urheilijaa.

Lähteet:

Media

Media kuuluu vahvasti huippu-urheilun maailmaan. Suomalainen urheilumenestys välittyy ihmisille pääasiassa median kautta, koska kisapaikoilla katsojina on vain pieni osa suomalaisista. Siten medialla on tärkeä rooli huippu-urheilun kannalta, mutta toisaalta myös huippu-urheilu on tärkeä aihealue medialle. Siten medialla ja huippu-urheilulla on eräänlainen symbioottinen suhde toisiinsa.

Media toimii urheilun kentällä, muttei urheilun ehdoilla. Urheilun näkökulmasta lehdistön roolina on kertoa jälkeenpäin pääasiat huippu-urheilusuorituksista ja -tapahtumista. Lehdistö tekee myös esimerkiksi henkilökuvia huippu-urheilijoista tai huippu-urheilun taustoja avaavia juttuja. Televisioyhtiöiden roolina taas on pääasiassa tuottaa urheilu-uutislähetyksiä ja seurata urheilutapahtumia reaaliajassa. Niinpä huippu-urheilutapahtuman rakentelussa on otettava huomioon myös tv-katsojat. Nykyään tapahtumia muokataankin televisioon sopivaksi. Toisaalta tapahtumia ja lajeja on pyritty muokkaamaan myös paikalla olevalle yleisölle viihteellisemmäksi, joten televisioyhtiöt ovat vain yksi tekijä urheilun yleisessä viihteellistämisessä.

Käytännössä tv-yhtiöiden rooli katsojalle näkyy siinä, että esimerkiksi jääkiekko-ottelun erään laitetaan ylimääräinen tauko mainoskatkoa varten tai otteluaikoja ylipäätään rukataan muuhun tv-ohjelmistoon sopivaksi. Suomessa tv-yhtiöiden rooli näyttäytyy kuitenkin pienempänä kuin kansainvälisessä mittakaavassa. Esimerkiksi kansainvälisten arvokisojen aikatauluja saatetaan muodostaa enemminkin tv-yhtiöiden kuin urheilijoiden ehdoin. Kuitenkin myös Suomessa televisiointioikeudet voivat olla ratkaiseva tulonlähde muutamille lajeille.

Kaupallisten tv-yhtiöiden intresseissä pienet, suomalaisittain vähän arvostetut lajit jäävät helposti huomiotta. Osa näistä lajeista saa kuitenkin näkyvyyttä kansallisen tv-yhtiön, Yleisradion kautta. Tv-näkyvyys ja sitä kautta virtaava julkinen kiinnostus onkin olennainen tekijä monen lajin huippu-urheilun kehityksen kannalta.

Suomessa urheilutoimittajat ovat järjestäytyneet Urheilutoimittajain liitoksi. Se perustettiin jo vuonna 1931. Urheilutoimittajain liittoon kuuluu yli 400 jäsentä, joiden lisäksi paikallisyhdistysten kautta liiton jäseninä on 900 sivutoimista urheilutoimittajaa tai tiedotusvälineiden avustavissa tehtävissä toimivaa. Urheilutoimittajat ovat vuodesta 1947 lähtien valinneet Vuoden Urheilijan.

Mediasta voi lukea lisää valitsemalla fakta-aiheista kohta "Media

Lähteet:

Yritykset

Yritysmaailma toimii huippu-urheilun kentällä pääasiassa sponsorina. Suomessa yritykset käyttävät urheilusponsorointiin noin 40-60 miljoonaa euroa vuodessa. Yritysten tuki onkin välttämätön huippu-urheilun rahoituksessa. Sponsoroinnista voi lukea lisää fakta-aiheesta "rahavirrat".

Suomessa jääkiekko on ainoa laji, jossa ammattimaisuus on edennyt selkeäksi yritystoiminnaksi. Yhtä lukuun ottamatta jääkiekkoseurat ovat yhtiömuotoisia, ja ne omistavat myös yhtiömuotoisen jääkiekon SM-liigan.

Lähteet: