


Kansainvälistä vertailutietoa lasten ja nuorten liikuntatottumuksista saadaan WHO:n tutkimusohjelmasta Health Behaviour in School-aged Children (HBSC). Sen mukaan suomalaiset liikkuvat vielä 11-vuotiaana keskimääräistä enemmän, mutta jäävät keskiarvon alapuolelle 13- ja 15-vuotiaiden liikuntatottumusten vertailussa.
Kuvioiden ja taulukon vertailukriteeriksi on otettu liikunnan harrastaminen suositusten mukaan. Tässä tutkimuksessa suosituksella tarkoitetaan kohtalaista tai voimakasta fyysistä aktiivisuutta (eli hengästyttävää liikuntaa/leikkiä) vähintään tunnin ajan vähintään viitenä päivänä viikossa. Tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin erikseen viimeisimmän viikon ja tyypillisen viikon niitä päiviä, jolloin liikuntaa harrastettiin yhteensä vähintään tunti. Tulos laskettiin viimeisimmän viikon ja tyypillisen viikon keskiarvona.
11-vuotiaiden osalta suomalaiset lapset harrastavat selvästi kansainvälistä keskiarvoa useammin suositusten mukaisen määrän liikuntaa. Suomalaisista tytöistä 45 % ja pojista 50 % täyttää liikuntasuositusten kriteerit, kansainvälisen keskiarvon ollessa tytöillä 33 % ja pojilla 44 %. 34 maan vertailussa suomalaiset 11-vuotiaat ovat sijalla kahdeksan. Parhaiten kriteerit täyttävät irlantilaiset ja huonoiten ranskalaiset.
Jo 13-vuotiaiden vertailussa suomalaiset ovat keskiarvon alapuolella, ja 15-vuotiaiden vertailussa suomalaiset nuoret jatkavat laskua muihin maihin verrattuna. Suomalaisista 15- vuotiaista tytöistä 20 % liikkuu suositusten mukaan, keskiarvon ollessa 22 %. Poikien osalta luvut ovat suomalaisilla 27 % ja keskiarvo 35 %. 15-vuotiaiden vertailussa kärkimaana on USA ja häntäpäässä Portugali.
USA:n huomiota herättävä sijoittuminen selittyy paljolti liikuntakerhoilla ja koululiikunnan määrällä: joissakin osavaltiossa liikuntaa on kaikkina arkipäivinä. Tällöin tutkimuksen mukaiset liikuntasuositukset täyttyvät. Pelkkää vapaa-ajan liikuntaa tarkasteltaessa Suomi sijoittuu maiden vertailussa aivan kärkipäähän. On myös huomioitava, että tutkimuksen liikuntamäärittelyistä huolimatta eri kansallisuuksilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä voidaan pitää liikuntana ja mitä ei.
Lähteet: